Osmo Kekäläinen <osmo.kekalainen@luukku.com>
FL, Joensuu

(Review)


Elias, Norbert: Mozart - Neron muotokuva. Gaudeamus. Helsinki 2004 . 222 s.


Mozartin elämä ja taide kiinnostivat sosiologi Norbert Eliasta (1897-1990) siinä määrin, että hän aikoi kirjoittaa aiheesta laajemman teoksen. Siinä hän olisi käsitellyt porvarisluokkaan kuuluvan taiteilijan asemaa hoviyhteisössä, jonka makutottumukset asettivat taiteelliselle luomistyölle tiettyjä vaatimuksia ja rajoitteita. Mozart esimerkkinään Elias pyrki kehittämään nerouden sosiologiaa, mutta kaikki hänen suunnitelmansa Mozart-aiheen parissa eivät toteutuneet, eikä hän saanut aikomaansa laajempaa tutkimustaan koskaan valmiiksi.

Sen sijaan aihetta käsitteleviä lyhyempiä tekstejä ja luonnoksia syntyi useita. Mozart – neron muotokuva (Mozart: zur Soziologie eines Genies) on postuumisti koottu teos, joka sisältää kaikki Eliasin Mozart-aiheiset tekstit. Luonteeltaan nämä tekstit ovat aiheeseen liittyviä irrallisia havaintoja, hajanaisia muistiinpanoja, luonnoksia, viimeistelemättömiä käsikirjoituksia, esitelmiä sekä radioesitelmien litterointeja. Kokoelmaan sisältyy myös lyhyt katsaus säveltäjän avioliiton merkitykseen hänen elämänsä ja tuotantonsa kannalta sekä eräänlainen Mozart-elämäkerran suunnitelma, joka rakenteellisesti jäsentyy säveltäjän elämänvaiheiden ja tärkeiden tapahtumien mukaan. Teos koostuu siis useammasta eri aikoina kirjoitetusta tekstistä, mikä näkyy sekä sen rakenteessa, aiheen käsittelyssä että tyylissä.

Mozart-aiheisissa kirjoituksissaan ja muistiinpanoissaan Elias hahmotteli nerouden sosiologiaansa ja sen metodologiaa. Hän lähestyy aihettaan kahdesta eri näkökulmasta tarkastelemalla Mozartin neroutta sekä sosiologisena että psykologisena ilmiönä. Häntä kiinnosti luovan lahjakkuuden ja ympäröivän sosiaalisen yhteisön välinen suhde ja se kuinka taiteellinen lahjakkuus voi kehittyä ja ilmentyä tietyssä sosiaalisessa kontekstissa.

Sosiologisen tarkastelun keskeisimpänä kohteena on taiteilijan ja hänen sosiaalisen ympäristönsä monimutkainen vuorovaikutussuhde. Elias tarkastelee Mozartin toiveita ja tavoitteita taiteilijana ja niiden toteutumismahdollisuuksia 1700-luvun sääty-yhteiskunnan hovikulttuurissa. Tuolloin muusikkoa pidettiin palvelijana, käsityöläisenä, jonka tehtävänä oli tuottaa työnantajansa tilaamia tuotteita eli musiikkia hovin tarpeisiin. Hovimuusikon virassa porvarisäätyinen Mozart joutui sopeutumaan aateliston hovikulttuurin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin arvoihin sekä niitä ilmentäviin taiteellisiin konventioihin ja makutottumuksiin. Tämä johti säveltäjän elämäntoiveiden sekä taiteellisten pyrkimysten ja sosiaalisen yhteisön tarjoamien mahdollisuuksien ja rajoitusten yhteentörmäykseen.

Elias kuvaa jäntevästi Mozartin pyrkimyksiä vapautua hovikulttuurin kahlehtivista vaatimuksista ja musiikkimausta, sekä pyrkimystä toimia vapaana taiteilijana ja toteuttaa omia esteettisiä päämääriään musiikkinsa luomisessa. Vasta vapauduttuaan, riitautumalla työnantajansa kreivi Colloredon kanssa, hän saattoi kehittää omaperäisiä musiikillisia ideoitaan ja luoda oman yleisestä hovityylistä poikkeavan musiikillisen ilmaisunsa. Kapinointi hovikulttuuria vastaan ja muutto Wieniin oman uran luomiseksi johti säveltäjän välirikkoon myös tämän isän kanssa.

Tekstissä Neron kehityksestä Elias tarkastelee psykologisesta näkökulmasta Mozartin kehittymistä ”ihmelapsena” ja kypsymistä taiteilijana. Erityisesti Mozartin lahjakkuuden analysoiminen freudilaisen diskurssin puitteissa poikkeaa Eliasin sosiologisesta tyylistä ja tarkastelutavasta. Tästä analyysista selviää, ettei Mozart ollut tyytyväinen ulkonäköönsä eikä avioliittoonsa ja että nämä traumansa hän sublimoi musiikilliseksi lahjakkuudeksi ja luovuudeksi. Eliasin valitsema psykologinen näkökulma on yllättävä, mutta hän katsoo psykologian sisältyvän sosiologiaan todetessaan, että lahjakkuuden perusta ja ilmenemismuodot ovat osittain palautettavissa sosiaaliseen ympäristöönsä, siis psykologia redusoidaan sosiologiaan.

Rakenteensa sekä tekstien luonteen ja keskeneräisyyden vuoksi Eliasin kokoelma ei tarjoa kokonaisvaltaista kuvaa Mozartin persoonasta tai hänen elämästään ja toiminnastaan, vaikka eräitä hänen elämänvaiheitaan ja persoonallisuuden piirteitään teksteissä tarkastellaankin lähemmin. Sen sijaan se avaa monia kiinnostavia taiteensosiologisia näkökulmia luovuuden ja sosiaalisen yhteisön vuorovaikutuksen tarkastelemiseksi.

Kirjan suomalainen kustantaja on varustanut teoksen musiikkitoimittaja Antti Häyrysen laatimalla johdannolla ja loppusanoilla. Johdannossa Häyrynen tarkastelee Eliasin sosiologista metodia ja sijoittaa hänen Mozart-muotokuvansa tähän kontekstiin. Loppusanoissaan kirjoittaja luo katsauksen Mozartin viimeisen vuosikymmenen kiihkeän luomiskauden, vapaan taiteilijakauden teosten musiikillisiin innovaatioihin ja arvioi niiden merkitystä musiikin historialliselle kehitykselle.

12.4.2005 08:59

source: http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?hakukohde=&jarjestys=&haku=&sivu=9&vps=100&arvostelu=695